Ajattelenko tiedostamattani, että kukaan ei voi auttaa minua? En mielestäni. En kai huvikseni käy kahdesti viikossa terapiassa jännittämässä ja ahdistumassa. Harmittelin viime kertaa. Se, että juon istunnon jälkeen ja vieläpä niiden välissä, terapeutin mielestä voi johtua siitä että olen ärsyyntynyt tai turhautunut. Vieläpä häneen. Miksi niin olisi? Toki tuollaisia tuntemuksia on mutta juonko niiden takia? Mitä sillä juomisella yritän todistaa? Vaikeaa.. Huominen terapia on peruttu ja muutto uuteen paikkaan joulukuussa. En oikein pidä tästä nykyisestä huoneesta. Jospa seuraava olisi selainen, jossa on helppo olla.
Pitää alkaa pohtia tuota juomista ja mikä sen todella laukaisee sopimattomiin aikoihin.