Olen nukkunut kahdet päiväunet tänään luullen, että niihin on mennyt todella paljon aikaa. Kello on vasta neljä ja ekat unet otin kymmenen jälkeen. Alkaa mennä jo lähes psyykoottistasoiseksi touhuiluksi mun päivänukkuminen. Olen jossain puolihorroksessa ja ymmärrän ja kuulen mitä ympärillä, tosielämässä tapahtuu. SIlti näen unta joka on hysteeristä ja kiivasta, enkä pääse pois, vaikka haluan. Hetkeksi tipahdan todellisuuteen mutta jos laitan silmät kiinni liu'un nopeasti takaisin ja jos en ala nähdä mitään, alkaa kuulua musiikkia.. Hyvin outoa!

Eilen illan join vähän Antabuksesta huolimatta. Se ei ollut lopulta ollenkaan kivaa. Onneksi sain kiukutella meilitse :D
Nukuin tökerön humalani pois ja aamulla heräsin ennen viittä pirtänä, energisenä ja hyväntuulisena. Kuudelta kävin lenkillä kameran kanssa. Kastelin jalat umpeen kasvaneella polulla ja törmäsin nokkosiin hypätessäni ojan yli pellon puolelle kävelemään. Ihana aamu oli. Hieman petyin, kun ei ollut enempää sumua, eikä auringonpunaa. Ehkä olin vain myöhässä.. Noin parin kilometrin lenkki kesti kaikkine touhuineen 45 minuuttia. Kotona kävin suihkussa, laiton pyykkikoneen laulamaan, keitin kahvit ja laitoin kuvat koneelle.

Sekava olo, kun oikeasti kuvittelen kellon olevan paljon enemmän. Ehtisin vielä kaupungille. Haluaisin yhden levyn. No, en ehkä mene..

Ylenpalttinen rakkaus
merkitsee ylenpalttista elämää,
ja ikuinen rakkaus
merkitsee ikuista elämää.

Nimetön