Onpa ollut jotenki hyvä ja reipas päivä. Töissä meni hyvin ja olin aikaansaavin ikinä kertakaan. Se johtuu myös siitä, että vaihdoin aluetta, jossa todella on tekemistä. Mukavaa oli. Ihmiset jäivät juttelemaan. Kani-mies ei käynyt säkyttelemässä tänään.

Töiden jälkeen ajelin hkisenä veljenpojan ja avokkinsa luo katsomaan uutta tulokasta. Reilun kuukauden ikäinen pikkumies oli ihana ja hyväntuulinen. Kehtasi nauraa päästessään isotädin syliin. Liikkuvainen käärö. Puklasi isänsä silmään.

Terapiassa kerroin, kuinka sain kammotuskohtauksen aiemmin päivällä nähdessäni pyöräilevän vanhemman miehen partoineen. Sen tyylin parrat vihastuttaa ja saa aikaan pientä ahdistusta. Toivuin kyllä.
Paljon puhuttiin ihan käytännön asioista. Ensi viikolla terapeutti vaihtaa työpaikkaa. Sairaalan osastolle. Lupasi maanantaina ilmoitella, onko silloin aikaa, vai siirtyykö myöhemmäksi. Ensi vuonna siirtyy taas. Ehkä turkuun. Aion silti jatkaa, koska en usko olevani valmis vielä silloin lopettamaan. Terapeuttiakaan en halua vaihtaa..