Mietin kauan, avaanko jääkaapissa olevan viinipullon. Mielessä vastuun ottaminen omassa elämässä. Nyt jouduin miettimään myös vastuun ottamista toisesta ihmisestä. Yksin ollessa, olisi ajatus vain itsessään mutta nyt oli vaikeamapaa. Keskusteltiin asiasta ja sovittiin, että otetaan vastuu vain itsestämme. Kyse on vain yhdestä viinipullosta, jonka juomme puoliksi. Vain kaksi lasillista ja limat pullon pohjalla. Yllättäen nousi päähän ja aloin himoita lisää alkoholia. Sitä ei ole, eikä sitä mistään saa. Tiedän, alkoholi on ongelma mutta en halua tehdä siitä ongelmaa. En nyt. En ehkä enää koskaan. Paljon se on mielessä mutta haluan pystyä hallitsemaan sitä. Himoa. Nyt on vielä liian aikaista antaa sille valtaa. Ehkä joskus pystyn hallitsemaan sitä ja voin rauhassa nauttia muutaman lasin, alkamatta haluta aina vaan lisää. Oikeastaan olen ylpeä, että nyt join vain ne kaksi lasia ilman mitään muita sekoituksia. Pää on kipeä ja siihen otin särkylääkkeen. Vain sen, vaikka tiedän, kuinka saisin oloni helpommaksi muulla keinoin. Mulla on tuo toinen ihminen vieressä. Haluan pysyä minuna. Haluan kaiken olevan hyvin ja että toinen tuntisi olonsa hyväksi.

Silti mielessä on, teinkö väärin. Molemmat olemme aikuisia mutta.. Tynnen syyllisyyttä siitä, että houkuttelin toisen siihen mitä itsekään en saisi tehdä. Joku asia tässä nyt mättää ja vaivaa mieltä. Ilman viiniäkin olisi voinut olla. Säästynyt päänsäryltä. Ehkä se on rangaistus? Vai olenko tehnyt väärin? Jos se siltä tuntuu niin ehkä olen? En tiedä. Ihan outoa.