Kello soi aamulla ennen seitsemää. Torkutin muutaman kerran ja päätin nousta silmät sumeina, lähes saamatta niitä auki. Nukkuminen jäi vähäiseksi ja unessa seikkailin Aku Hirviniemen kanssa. Meillä oli jokin kotileikki menossa, joka alkoi olla niin vakavaa, että Akun oli paha olla ja halusi hän vapauteen. Tuli silti viereen nukkumaa. Unessa nukuin täsmälleen samassa asennossa kuin siinä fyysisenä olentonakin makasin. Mietin, miten Aku parka mahtui viereen.. Se ei ehkä selviä koskaan.

Musiikkiterapiassa rämpyteltiin tunti ukuleleä ja minä lauloin! Apua! Viimeiseksi puoleksi tunniksi vaihdoin ukun bassoon. Tuohon niin turvalliseen kapistukseen, joka ei vaadi montaa aivosolua soittajaltaan. Töissä kävin kääntymässä. Ensi viikko on lomaa ja tämä viikko melko letkeetä. Huomenna käydään tutustumassa eräässä työpajassa. En tiedä miksi, koska se on lähes samaa työtä, jota nyt  tehdään. No, mennään sitten mukaan, jos kerran saa työajalla lähteä heilumaan. Keskiviikkona terapiani on poikkeuksellisesti aamulla, joten pääsen virkistäytymisiltapäivään taidemuseoon ja kirpputorille kahville. Torstaiaamuna joudun taas yksilökeskusteluun. Valmentaja tokaisi tänään: "oletpa sä väsynyt!". En kai!

Toiden jälkeen kävin kaupassa. Tein päivän hyvän työn. Mummo vaani minua yhdessä hyllyvälissä ja voivotteli, kun ei ylety ottamaan Presidenttikahvipakettia ylähyllyltä. Toki mummoa autoin ja ihmettelin samalla, miksi paketit tosiaan on niin korkealla. Omanikin pituus meinasi loppua kesken. Loppu hyvin, kaikki hyvin. Mummo sai kahvinsa.

Nyt oman kahvini kimppuun!