Päivä on ollut huono. Tosi huono. Aamulla viideltä heräsin, kun kuulin kärpäsen surraavan lähellä naamaani. Hetken päästä kuului kaksi erilaista kärpäsen ääntä. Sytytin valot ja katsoin, mitä ne surraa siinä vieressä. Ei mitään. Mitään kärpäsiä ei ollut. Kävin tupakilla ja jatkoin unia. Lääkkeet kävin jakamassa tavalliseen tapaan ja kerroin hoitajalle lihoneeni kymmenen kiloa. Hänenkään mielestä ei olisi huono juttu lopettaa moista myrkkyä. Jälleen kotona ja odotusta, että pääsisi lähtemään musiikkiterapiaan. En jaksanut odotta hereillä, vaan olevinani laitoin kellon soimaan. Heräsin, kun tunsin jonkun työntyväni nenääni. Ei taaskaan mitään. Kello ei soinu ja olin myöhässä. 45 minuuttia. Soittelot meni hyvin ja oli mukavaa.

Kuntoutusohjaajalla sekosin. Kysyi asioita, joihin oli vaikea vastata. Myönsin itsetuhoisuuden ja kerroin lääkkeistä ja terästä. Viinaa en myöntänyt juoneeni. Tyhmä juttu. Vaikea asia jäi sanomatta, koska siitä ääneen puhuminen ei vaan onnistu. Pohti hän, josko olisi aika aloittaa terapia.  Puhun asiasta ensi kuussa lääkärin kanssa.

Tämän session jälkeen sain mukavan päänsäryn, joka onneksi on jo poissa. Bassoa olen yrittänyt soitella. Pitäisi harjoittaa vasen keskisormi mukaan leikkiin mutta tuntuu inhottavalta.