Eilen illalla sammahdin jo seitsemältä. Iltapäivällä, ennen kampaajaa, lääkitsin itseni tainnuksiin pelon ja jännityksen ja ahdistuksen takia. Töissä sain jälleen kohtauksen kesken keskustelun ja asia jäi kesken. Aiheena työharjoittelupaikat, joista jo kolme antaneet vastauksen valmentajalle, että ovat kiinnostuneita. Matkassa on paljon muttia ja josseja.. Ennen kotiin lähtöä valmentaja haki vielä juttelemaan, koska ei halunnut päästää mua kotiin ennen varmistamista mun olosta. Oli helpotus päästä ulos ja musiikit korvissa kävelin bussipysäkille.

Tällä viikolla olen kävellyt paljon, tietystä syystä. Omituiset paikat kipeänä ja pakarani alla revähti kai jokin lihas sohvalla maatessa! Eilen sain auton korjauksesta ja tänään vittuunnuin, kun en vienyt sitä katsastukseen. Suunnittelin sen viemistä maanantaina, ennen musiikkiterapiaa. Tuskin on jonoa aamukahdeksalta.

Normaalista poikkeavasti olen edelleen ahdistunut. Suuremmasti kuin yleensä yksin kotona viikonloppuisin. Mietin juomista. Ei tehnyt mieli. Hyvä. Päätin lopettaa Voxran, koska luulen sen olevan yksi kohtausten aiheuttaja. Tai olen siis jo muutaman päivän ollut ilman, tosin eilen otin vahingossa. Mieleni tekee taas jättää kaikki lääkkeet. Haluan silti nukkua, joten en voi seroa pois jättää. Pitää ehkä varastaa hoitajan kaapissa olevasta pussista omia lääkkeitäni. Nukkunappeja lähinnä. Pyörittelen mattoveistä kädessäni. Olen väsynyt elämääni!