Olen kai ollut liian väsynyt kirjoittelemaan viime aikoina. Nyt pientä päivitystä elämästä. 

Viime perjantaina kiskaisin pienet iltapäiväkännit, jotka venyivät yli puolenyön. Mies, joka ahdistaa minua ja josta sanon, etten ole kiinnostunut, tuli yöllä luokseni saunomaan. Taksilla! "Saunomaan" Miksi olin halukas hänet kotiini saamaan? En ymmärrä, mutta aamulla pirteänä herätessäni olin taas oma kylmä itseni. Sen jälkeen kun hän ei saanut minua pelehtimään - kuten terapeutti asian ilmaisi - kanssaan, juurikaan, nousin, puin ja menin pakkaseen tupakalle. Minua seurattiin ja sanottiin, ettei hän yleensä aamulla ensimmäisenä tupakkaa himoitse. Kyllä sen tietää, mitä himoitsee. Keitin meille teet ja yritin olla luonteva. Lopulta sain meidät ulos. Putsattiin auto lumesta ja jäästä ja lähdin viemään häntä kotiinsa. Sellainen ilta se. Nyt tuon jälkeen en ole juurikaan hänen kanssaan puhunut. Olen miettinyt, minkälaista viestiä laitan ja laitanko ollenkaan, vai puhunko asiasta realiaikaisesti netissä.. Terapeutti tänään mietti, etsinkö itselleni jonkinlaista uhria ja haen korjaavaa kokemusta. Uhri? Korjaava kokemus? Pitää miettiä. En ainakaan tietoisesti sitä tee. Ajattelin pitää taukoa juomisesta. Taas. Kaapissa kummittelee valkkaripullo.

Huomenna aamulla vien itseni labraan jos jonkinlaisia kokeita otattamaan. Toivottavasti en omista mitään tautia. Myöhemmin tässä kuussa on aika lääkärille, jonka kanssa pitäisi puhua jotain. En muista mitä.. 

Perjantaina pääsin töihin, vaikka olin todella ahdistunut. Juttelin hetken työhönvalmentajan kanssa ja hän tuli hetkeksi työskentelemään viereeni. Milloin musta tuli tällainen?! Maanantaina ahdistukseni oli helvetillinen perjantaihin verrattuna mutta kömmin silti työpaikalle heti musiikkiterapian jälkeen. Eilinen ja tämä päivä menneet hyvin. Paitsi ahdistuin terapiassa, taas. Siitä on tullut tapa. Kun tokenen siitä, nousee kierrokset ja mieleni tekee juoda. Juoda! Mielessä ei paljoa muuta ole kuin juominen. Jotain tuntemuksien siirtoa, kun ei niitä poiskaan sillä tavalla saa. Ahi lähtee ja jos osaa ajoittaa nukkumaan menon ja parin Temestan oton hyvin, aamulla herään pirteänä. 

Ensi viikolla pääsen työporukan kanssa virkistäytymiskeskiviikoa viettämään, koska terapia siirtyi aamuun. Mukavaa, koska en yleensä pääse ja tänäänkin harmittelin sitä, että porukk ameni keilaamaan! Keilaaminen on niin kivaa!

Olen kuulemma hajamielinen. En siis sekoamassa, vaikka unohdan tupakin savuille mennessä ja lähes poltan nenäkarvani ja alan syödä jogurttia ilman lusikkaa. Olen kuin lusikka olisi kädessäni. Ei ole.
Josta tulikin mieleeni, että en ole syönyt mitään lounaan jälkeen. En muista edes, olenko jo ottanut iltanappini. Hienoa! Nyt korjaus asiaan. Toivottavasti muistan kaiken olennaisen.