Jopas taas. Aamu oli  melko normaali. Lähdin hakemaan kaveria, koska oli menossa kuvauksiin. Soitin pari kertaa hänen ovikelloaan, kunnes sisältä kuului käsky odottaa hetki. Lopulta ovi aukesi ja sisältä tuli juuri herätetty ihminen kysyen, tiedänkö mitä kello on. Olin lähtenyt tuntia liian aikaisin kauheella kiireellä, luullen että myöhästyn.
Kotiin pääsin neljän aikaan. Laitoin kahvin tippumaan. Se todella tippuikin. Pöydälle, kaappien väliin ja lattialle. Sain yhden mukin itselleni, ensin siivottua paikat. Viiden aikaan menin nukkumaan. Herättyäni, luulin olevan aamu. Kelloo näyttikin yhdeksää illalla. Äitikin oli soittanut, enkä ollut kuullut. Soitin takaisin. Kieli oli aivan mössöä ja puhuminen vaikeea. Kirjoittaminenkin on vaikeaa. Näpyttelen oko ajan vääriä nappuloita.

Että näin tänään..