Pään selkeys alkaa taas kadota jonnekin tunkkaiseen usvaan. Väsyttää. Yritin tiskata. Hidasta hommaa, jäi puolet altaaseen.
Olen nyt tehnyt päätöksen puhua huomenna kuntoutusohjaajan kanssa työn lopettamisesta. Kynnys palata kasvaa koko ajan, enkä todella halua sinne enää. Tuntuu pahalta se oma sulkeutuneisuus siellä. En osaa olla ihminen. En jaksa yrittää enää. Luovutan.
Aamulla kuitenkin musiikkiterapiaan ja tk:ssa pitää käydä sormen kanssa. Melkein ahdistaa..