Myöhästyin eilen terapiasta omasta tyhmyydestäni johtuvasta syystä. Poliisi pysäytti ja pyysi ajokortin ja rekisteriotteen. Ajokortin sai ja vanhan otteen, jonka kehoitti hävittämään. Löysin pienen tonkimisen jälkeen oikean paperin. Hiki valui ja tärisin jo ihan valmiiksi tuota pysäyttämistä. Poliisi kysyi, mitä luulen, miksi pysäyttivät. Ehdotin ylinopeutta. "Ei vaan sulla ei ollut turvavöitä". Ihmettelin ääneen, mistä se sen näki. "Poliisi näkee ihan koaiken" sanoi hän. Sakkoa ja valistamista sain.

Terapiassa mietittiin, miksi en noudata turvallisuussääntöjä. Ehdotin välinpitämättömyyttä. Iksinäni jätän noudattamatta. Jos kyydissä on muita, turvavyöt on kiinni ja nopeus sallituissa rajoissa. Itsetuhoista? Ehkä. Suojaamattomassa seksissä myös? Tavallaan. Lapsia tai tauteja en silti halua. Tänään terapeutti kysyi, voisiko jossain alitajunnassa olla halu saada lapsia? En usko.
 

Yritin selittää ärsytystäni ja vihaisuuttani. Minusta on todella kurjaa, että puolen vuoden terapia-aikana edelleen olen melko hiljaa. Vaikka tänään olisin voinut kirota ja meuhkata, istuin rauhallisesti tuijottaen lattiaan. Olemalla se mitä ei ole, on raskasta. Tai olla olematta se, jota on, on ehkä parempi tähän.
Pelkään vahingoittavani jotakuta, kun napsahtaa.