Aamu alkoi sekoillen. Heräsin, toimitin aamurutiinit ja kompastuin basson virtapiuhaan. Join kahvin. Kaveri soitti ja siinä samalla puhelimeen puhellessa kasasin tavaroita mukaan musiikkiterapiaan lähtöä varten. Kaikki kasassa, kunnes tuli paniikki: "Missä mun puhelin on!" Kaveri luurin toisessa päässä tokaisi: "Missähän mahtaa olla.."  Näinkin voi käydä.

Äiti hukattuaan kaikki korttinsa, kuoletti ne ja tilasi uudet. Muutaman päivän kuluttua, löysi hän korttinipun jääkaapistaan.

Musiikkiterapia on mulle todella tärkeää. Mun vuoro oli valita biisi. Tein töitä, että löysin siihen nuotit ja sain sen levylle. Nämä mukanani lampsin ryhmään ja tunti soitellen meni hyvin. Terpalta saa hyviä neuvoja, vaikka välillä ajattelen hänen olevan vähän hölmö. Puhuu koko ajan. Onneksi pitää suunsa kiinni soiton aikana. Tai no.. Ei koko aikaa.

Koko päivän odotin soittoa, että uusi sänkyni tulisi. Ei tullut. Soittoa, eikä sänkyä. Yhden hoitajan pitäisi soittaa mulle tarkemmat tiedot hormonikokeiden ottamisesta. Sitäkään soittoa en saanut.
Huomenna töihin. Jipii..!