Hyvää huomenta. Sisäinen maailmani on jälleen keikahtanut nurin. En tiedä, johtuuko sitten siitä, jos olen nukkunut paremmin, vaikka  illat on yhtä vaikeita kuin ennenkin huolimatta siitä, että otan  ne neljä pientä Ketipinoria. Eilen terpapeutti perui istunnin sairastumisensa vuoksi. Kirjoitti viestiin: "tavataan ensi viikolla yhtä yhteistä kokemusta rikkaampana". Tarkoittaako se sitä, että hänen sairastumisensa ja terapiaistunnon peruminen olisi suuri, rikastava kokemus? Voi olla, että onkin. Keskiviikkon oltiin juuri puhuttu sairastumisista ja poissaoloista. Hänen mielestään mun pitäisi mennä sairaanakin paikalle, jos vain pystyn. Ihan vain istumaan, jos en jaksa puhua mitään. Kuitenkin silloin kannattaa pitää taukoa, jos olen sairaalakunnossa, että voi pitää taukoa, ettei tarvitse tippatelineen kanssa terapiaan raahautua. No, jokatapauksessa eilen mielialani oli niin hilpeä, etten suuresti murehtinut asiaa. Tänään tuntuu jatkuvan.

Kissa hillui yöllä. Sain sen nukkumaan, hermostuttuani. Mun perseen päälle. Sain vaihtaa asentoakin, kissan myötäillessä pysyäkseen päälläni. Näin paljon unia. Niin todentuntuisia, että olin herätessäni aivan sekaisin. En edes tiennyt, mikä päivä on. Tänään on 11.11.11 ja äsken kellon olessa 11:11, mietittiin sätissä, jotta ehkä se maailmanloppu sitten tulee. Ei tullut. Arvelin, ettei se tulekaan suomenaikaa, vaan ehkä ruotsin....

Eilen oli kaunis pakkanen. Kävin vaihdattamassa talvitassut autoon. Ehkä se talvi pian tulee. Tänäaamuna on synkempää.