Pystyin lähtemään pää selvänä, ilman tarvittavia terapiaan. Istunnon alussa kerroin tästä. Tällainen pieni asia on hirmu tärkeä minulle elämässä muutenkin, ei pelkästään terapian kannalta. Muistan tapahtumat paremmin ja on tervettä pystyä kohtaamaan vaikeita tilanteita pää selvänä. Saan hajoilla ja ahdistua istunnossa. Syitä siihen selvitetään ja yritetään ymmärtää.
Käynti oli erikoinen. Terapeutti oli enimmäkseen äänessä ja tehtiin suullinen sopimus siitä, että alan käydä ilman bentsoja ja siitä, että en tapa itseäni. Jos oloni on niin huono, että saatan satuttaa itseäni, on mulla velvollisuus ja vastuu hakea apua ja kertoa näistä ahdistuksista ja kuolemanajatuksista terapeutille. Kunpa vain osasisin. Kuulemma mun kapasiteetti hillitä omia impulsseja on kroonisesti aliarvioitu. 
Oli hienoa, että hän suoraan paasasi asioista, vaikkakin sai minut todella tyhjäksi mutta käynnistä jäi hyvä mieli. Olen keskittynytkin paremmin ja ollut rauhallisempi tämän illan. Kaikki tämä viime viikon yliannostuksen vuoksi. 

Yritän ymmärtää, miksi mulla on itsetuho- ja kuolemanajatuksia. Tähän ajatukseen pitäisi havahtua silloin, kun ajatukset ovat päällä. 
Äsken tupakalla pohdin, että nuorena mulla oli melko posiitivinen elämänasenne. Selviydyin töissä. OLin hyvä siinä, mitä tein, enkähalunnut olla pois. Enkä ollutkaan. Nyt terapian myötä pitäisi tehdä työtä myös sen eteen, että asenteeni tervehtyisi myös. Haluan olla hyödyllinen ihminen.