Eläviä kuolleita, jotka haluavat vahingoittaa itseään lisää ampumalla haulikolla suuhun. Liian alhainen humalan taso estää sitä tekemästä. Ahidstusta, vainoa, pahaa oloa. Paljon verta, vahingoittuneita ihmisiä. Riekaleina oleva pitkätukkainen mies pitää otteessaan. Se ei halua hyvää. Yritän pyristellä pois. Onnistun. Mies leuhkii kuolleella lapsellaan, joka on jäänyt kuolleena kolmesti auton alle. Minua halutaan kiduttaa ja lopulta tappaa. Kaikki sama toistuu. Uhkarohkeita tekoja kivusta ja vaaroista huolimatta. Raiskattu nainen pakenee ja jättää jälkeensä massiivisen vanan verta. En tiedä oliko hän jo kuollut. Kuolemaa, kauhua, pelkoa, pahaa oloa, toivottomuudentunnetta. Pelkoa siitä, selviääkö tästä. Selvisin saamalla itseni hereille. Se kaikki kauhu palasi heti takaisin laitettuani silmät kiinni. En kestänyt enää, vaan riuhdoin itseni elävään, oikeaan maailmaan. Vaikka mistä tiedän, mikä on oikea maailma. Miten voi olla varma? Onko varmaa, että olen olemassa? Onko siitä joitain näkyviä todisteita? Nähdäänkö minut? Kuunnellaanko minua? Jos olenkin joku toinen? En minä. Jos en viikkoon näe itseäni peilistä, voinko olla varma mitä siitä näkyisi jos katsoisin? Tai jos vaan näen itseni mutta kukaan muu ei nä minua minuna vaan jonain toisena. Elän painajaisessa, jossa henkinen minä on vieraassa ruumiissa. Joku paha pitää otteessaan. Härnää ja kiusaa ja nauttii saadessaan minut murtumaan ja sekavaksi, vailla minkäänlaisia ymmärrystä siitä, mitä ulkopuolella tapahtuu ja mitä minussa tapahtuu. Tai tapahtuuko yhtään mitään.
En tiedä kumpaa aion toteuttaa. Aionko liidellä kaiken yllä ja olla olematta olemassa. Unohtaa vastuun mikä on huono asia, koska siitä nyt niin kovasti olen taistellut. Toinen vaihtoehto on luovuttaa ja antaa kaiken mennä vain ohi. Ja taas se vastuu vainoaa. Unohtaa sen kokonaan.
 

Onko tämä jonkun alkua? Uuden, hyvän alkua? Siltä tämä ei vaikuta. Pahan alkua enemmänkin tuntuu olevan. Tuntuu vaikealta. Pahalta. Musta on tullut heikko ja luovuttaja. En välitä mistään. Ainoastaan siitä, ettei ole velvotteita ja paineita. Painostusta. Ei mitään. En saa itseäni kasaan. Järjestykseen. Väsyttää. Pahoja, vääriä ajatuksia. Pelottaa. Haluan päästää irti. Jos voisin alkaa rakentaa uutta elämää. Onnellista ja puhdasta ja kevyttä. Kaiken pahan jättäisi taakseen. Onneksi mulla ei ole haulikkoa.