Mä olen kiihdyksissä! Kauhea hälinähulina ollut päässä koko päivän. Niin kova kiire, että hengästyy suihkussa käymisestäkin. Tajusin, etten ole sunnuntain jälkeen pessyt itseäni. Aloin jo haista. Otin pamin ja odottelen, viekö se minut rauhallisempaan olotilaan. Muutama rauhallinen päivä oli välissä ja nyt taas mennään pitkin seiniä. Tänään ensimmäisen kerran alkoi tuntua jo pahalta. Nyt melkein itkettää. Ihan hysteerinen meininki taas..

Prkl! En muistanut kysyä eilen psykiltä, olisiko se voinut vaihtaa Diapamit takaisin Temestaan. Soitan ja kysyn, kun pamit loppuu.
En halua kadottaa todellisuutta. En tiedä, mitä uskaltaa huomenna psykologille puhua. Vaikuttaako mun negatiiviset sanomiset terapian hakuun? Ehkä ne toisaalta vahvistaa, että kaipaan terapiaa? Mistä näitä taas tietää. Välillä täytyy pidätellä, ettei vaan anna ihan sekopäistä kuvaa itsestään. Vaikka, mitä siitä? Sitähän mä olen. Hölmöillä ei saa. Ei saa, vaikka tekee mieli. Helvetti tätä taas! Alkaa mennä överiksi.