Ihmettelin aamulla, kun kissaa ei ole näkynyt moneen päivään. Kävin tupakalla ja siellä se mölli kahlasi lumessa. Tulossa kylään. Kiehnäsi jaloissa, kunnes pääsi sisälle. Mun kone on kohta täynnä sen kuvia..

Tuli taas nukuttua viime yönä.  16 tuntia. Mieli on ok, hieman levoton. Löysin basso-nallelle rasian. Pitää vielä kirjoittaa pieni kirje lahjan saajalle. En tiedä, pitäisikö hävetä, mutta saajan onni, ettei enää nähdä :) Haluan vaan muistaa hänet. Kunt.ohjaaja kysyi, olenko ihastunut terppaan. Hämmennyin. "Ehkä se on tiedostamatonta." Hömm. Olenko? Pidän hänestä ainakin paljon.

Lunta sataa. Taas. Saisi loppua jo. Itse menen ääripäästä toiseen. Niin tuntuu luontokin tekevän. Epävakaa mieleltään.
Mietin, liittyykö mun ihastuminen ja kiintyminen ihmisiin tunne-elämän epävakauteen? Kiinnyn ja sitten sekoan, kun menetän. En mä halua silti roikkua kenessäkään. Toivottavasti en niin teekään. Eksässä vähän roikuin mustasukkaisuuksissani. En silti turhaan ollut mustasukkainen. Tiesin, etten hänelle riittänyt. Yksi oikeista päätöksistäni oli heittää vuorille koko mies. Vieläkin joskus näen hänestä unta. Omituista.

 Mölli