Kahden huonosti nukutun yön jälkeen energiataso aika korkealla. Aamu alkoi 6.45 pirteänä mutta pienessä pöhnässä. Ei siis pöhnässä jostain aineesta, vaan sellaisessa pienessä sekavuudentilassa levottoman yön jäljiltä. Suihku, kahvi ja tupakki. Vaatteet niskaan ja hoitajalle. Uudet lääkkeet ja pientä jutustelua. Kerroin unesta, jossa seikkaili alaston Kari Heiskanen, ja mietin mitä hän tekee mun unessa ja miksi hänellä ei ollut vaatteita päällänsä. Erikoinen mies.. Toisessa unessa olin osaston vessassa, jossa ei ollut lainkaan ovea. Vain suihkuverho ja siellä olin pissalla, joka ei ollut loppuakseen ja mä häpesin. Kaveri tuli vielä viereen vitsailemaan. Heräsin omaan nauruuni ja karmeaan pissahätään. Lakanat säästyivät kuivina.

Myöhemmin oli aika A-klinikalle. Aina niin mukava ja ystävällinen terppa otti mut hymyillen vastaan ja alkoi kysellä viime aikojen tapahtumista. Siitä on hetki, kun olen viimeksi käynyt. Kerroin marraskuun draagiset juonenkäänteet ja kuinka siitä ollaan menty eteen päin. Kannusti hän mua kovin. Kiitos!

Tänään siis oli masennuslääkkeen tuplaus. Pyörittelin pilleriä hoitajalla, kunnes hän kyllästyi ja käski heittää kurkkuun sen. Olin tukehtua ruosteen makuiseen veteen mutta lääke meni alas. Noniin, tästä se alkaa. Tervetuloa hulivilikierrokset. Nyt kyllä enemmänkin väsyttää, kuin mitään muuta. Isän lahja pitäisi saada kasaan ja paketoida muutkin pienet lahjukset. Se on kyllä ihan mukavaa puuhaa. Olen mestaripaketoija!!