En tiedä enää miten menee. Maanantaina kävin tapaamassa työhönvalmentajaa, eikä mull aollut sille mitään asiaa. Hän työnsi eteeni psykoosikartoituskysely, jonka täytin. "Ei hyvältä näytä" sanoi hän. Jälleen lupasin yrittää mennä seuraavana päivänä töihin. En mennyt. En mennyt tänäänkään. Kuntoutustyöryhmän kokouksessa olivat tänään päättäneet, että paras paikka mulle olisi päiväyksikkö. Jos en töihin kykene, on mentävä sinne, ettei kuntoutusrahani katkea. Ensi tiistana tutustuminen. Tutustuminen. Olenhan siellä ennenkin ollut ja lähes asunut yhden puoli vuotta. Nyt kuitenkin kyse vain muutamista viikoista. En ilahtunut. No, multa ei kysytä. Työhönvalmennus jäädytettiin elokuuhun asti ainakin. Katsotaan kesäsulun jälkeen uudestaan, kuinka voin ja olenko työkykyinen.

kaksi päivää olen piilotellut kotona ja stressanut ikkuinoiden takana keikkuvia miehiä. Sadevesikouruja asentelevat. On nyt valmis. Onneksi. Uskaltaa liikkua.