Enisimmäinen töpäivä. En voi sanoa nauttivani rikkaruohojen nyppimisestä mutta kyllä sen neljä tuntia kestää. Paasta on, että saan olla yksin, kenenkään vahtaamatta ja välillä saa jutella ohikulkevien ihmisten kanssa. Töiden jälkeen kävin kaverin kanssa torilla kahvilla. Pitkä odotus terapiaan.

Terapiassa vuodatin tuntojani kuollutta kaveria kohtaan ja siitä, kuinka hyvään kohtaan tämä työ oikeastaan tuli. Levottomuuksissani olen kaivannut jotain muuta kuin koneella roikkumista. Chatissa saa helposti huonon mielen. Tekee hyvää olla sieltä pois. Pohdittiin terpan kanssa, miksi olen vihainen ja pettynyt, vaikka mielestäni jokainen saa tehdä elämälleen kuten parhaaksi katsoo. Silti suututtaa ja surettaa. Olisiko voinut auttaa? Miksei hän jaksanut odottaa ja ottaa apua vastaan? Ei voi tietää, mitä toisen päässä pyörii. Hän teki, kuten sillä hetkellä parhaakseen näki.