Päätin illalla ajella koululle, kun en varsinaisesti niin kipeä ole. Kuumeton mutta keuhkot meinaa väkisinkin tulla pihalle. Sekin puoli alkaa hiljalleen korjaantua. Kaksi päivää olin muka levossa ja nautin lääkkeitä ja kuumaa mehua. Kyllä olen oikeastikin levännyt, kun puolikuollut ruumis siihen pakottanut mutta ikävää on, kun energiaa olisi kuitenkin vaikka mihin. Torstaina saa lääkäri-täti kuulostella mun röhät. Jos käy niin, kuin yleensä on tapana, olen siihen mennessä aivan terve ja mitään ääniä ei kuulu. Mutta se on sitten se..

Pienesti olen (edelleen) hypomaaninen.  Nukkumiset kotona olleet vähän sitä ja tätä ja aamulla olin aivan sekaisin ajasta. Olin varma, että kello on kaksi iltapäivällä mutta olikin vasta puoli yksitoista. En sitten yhtään tiedä, moneltako olen noussut.  Kohta pitäisi taas yrittää nukkumista.

Tässä unta odotellessa voisin laittaa vielä yhden meilin. Niin teen..

Hyvää yötä!