Tiistai. Viikonloppuna kävin savossa. Vauva oli pieni ja suloinen. Kissa kiinni saamiseen tarvittiin neljä ihmistä mutta koppaan se lopulta saatiin. Lähdinkin heti ajamaan reilun parin sadan päähän mummolaan, jossa piti olla yötä, mutta mutsi oli päättänyt, että jatketaan matkaa kotiin. Reilu 400 kilometriä. 1370km ajoa saa riittää joksikin aikaa. Pimeys, sade, vetiset tiet ja vettä tuulilasiin roiskauttavat rekat ei ole kovin mukava yhdistelmä. Ei myöskään väsymys, ärtymys ja suora ilta-aurinko silmiin, jolta ei pysty suojautumaan.

Kissa on siis ollut mun luona kolme päivää. Piilottelee. Tänään olaan edistytty paljon. Huijasin sen ruoalla ulos komerosta, eikä juoksutkaan mua karkuun, vaan puski, kehräsi ja kerjäsi rapsuttelua ja silittelyä. Komerossakin antaa tehdä nuo mutta ulos sitä ei sieltä vapaaehtoisesti saa kovin helpolla. Ruoka on kelpo houkutin. Nyt se on taas komerossa suojassa.

Hirveä väsymys. Odotan, että kello tulisi 21, jolloin alkaa uusi suomalainen sarja. Haluan tutkia, onko se katsottava.