Roikun nyt jossain tilassa, etten osaa sanoa, missä mennään. Eilen menin kahdeksaksi työpaikalle. Lompsin suoraan työhönvalmentajan komeroon selittämään jotain epämääräistä siitä, että olisin valmis keskeyttämään työhönvalmennukset. Perustelin asiaa taloudellisilla syillä. Hän sai minut jotenkin sekaisin, etten tajunnut mainita mulla olevan muitankin menoja kuin bensa. Ja koska saan matkakorvaukset, sen pitäisi kattaa työmatkani. Ei kata. Tai jos vahingossa kattaisikin, kuukauden tilistä pitäisi pystyä maksamaan asuminen, tavalliset ihmisten menot, vakuutukset ja jopa ehkä syöminenkin. Jokatapauksessa hän ei ollut suostuvainen keskeytykseen ja ja jos kuitenkin päätän keskeyttää, päälle paukahtaa karenssi. No, se asia oli siinä ja minä omituisessa mielentilassa jatkoin paasausta muista asioista. Istuin siellä 1,5 tuntia ja lähdin kotiin. En ole työkuntoinen, oli lopputulos. Valmentaja tulee perjantaina kotikäynnille.. Huoh! Ressaan siivoamisesta. Tosin olen tiskannut kaksi satsia kolmesta.

Puhelinajalla yritin saada omaa psykiäni kiinni. Hänpä on lomalla. Taas! Palaa ensi viikolla. Myöhemmin soitin MTK:seen uudestaa ja puhelimeen vastasin viiden vuoden takainen päiväyksikön omahoitaja, jolle asiani kerroin. "Pitääkö kaikki oppia aina kantapään kautta?" Kysyi hän. Vastasin, että mun tapauksessa kyllä, enkä opi silloinkaan. Naurahti ja totesi meidän käyneen samaa keskustelua ehkä joskus aikaisemminkin. Ehkä. Nyt sain soittopyynnön Herra Ylilääkärille, joka soitti tänään. Selostin hyvin sekavasti asiaani, kunnes hän kysyi, mikä suurin ongelmani on. -Masennus. Hävetti. Mikä helvetin masennus? En ole koskaan masentunut. Suostui kirjoittamaan reseptin Voxralle. 30 kpl / 150 mg. Aloitan huomenna.  Ensi viikolla voin puhua oman lääkärini kanssa, puhelimessa ei suostunut sairauslomaa kirjoittamaan. Itse olin parhaillaan ajamassa terapiaan, joten siinä nyt mitenkään terveyskeskukseenkaan päässyt. Pitää yrittää huomenna. Jotenkin tuntuu, että sotken asioita. Olen puupää. Sekin laho..