Torstaina luulin, että vointi alkaa parantua. Iltapäivällä kääntyö laskuun taas. Miksi ei voisi kestää!? En pidä tästä ollenkaan. Pieniä hyviä hetkiä silti mahtunut tähän paskaan. Veljenpoika kävi avovaimonsa ja pienen poikansa kanssa kylässä keskiviikkona. Näytin seinällä olevaa huuhkajaa pojalle ja alle vuoden ikäisen pikkumiehen suusta kuului "helvetti". Nauratti. Eilen ihmettelin kipeää kohtaa otsassani. Muistin saaneeni lapsen äidiltä nyrkkiä. Vahingossa.

Tänään on ollut jälleen huono olo. Vatsaa nipistää, kun näen ja kuulen asioita, joissa joku toinen ihminen kärsii jollain tavalla. Sama kouristus tulee, kun meinaa itku tulla. En jaksaisi odottaa oloni paranemista.