Kolmaskin työpäivä meni hyvin. Melkein uskallan sanoa viihtyväni siellä. Tosin luulen sen johtuvan työkaveristani. Herra toimitusjohtaja on kiusannut. Kuuluu kai sen tapaan ottaa uudet työntekijät sillä lailla vastaan. Välillä kiusallista.

Terapeutille vein pinon luettavaa. Halusi kuulla mun suusta asiat, joista kirjoitin. Helvetin vaikeaa oli. En saanut sanottua mitään, joten lopulta hän luki tekstit. Kerroin vain yhden asian olevan sellainen, joka vaivaa mua tällä hetkellä eniten. Itse hän olisi valinnut pari muuta kohtaa, koska en ollut niistä puhunut, vaikka olen ajatellut rankkoja. Asia, josta halusin puhua, oli punastumiseni. Siltikään en pystynyt puhumaan. Lopulta sanoin, etten halua puhua. Noh, ensi viikolla jännittää, ottaako hän asian puheeksi. Tai ne muut, häntä enemmän kiinnostavat asiat.

Eilen oli vapaapäivä. En muista tehneeni mitään mainittavaa. Olin nukkunut 13 tuntia yöllä ja heräsin kuudelta aamulla. Olin kai niin bentsoissa, että uni maistui. Lääkkeet syömättä. Edelleen. Viime yön nukuin bentsoilla ja pienellä määrällä alkoholia. Tärisen ja hikoilen mutta joku kieltää ottamasta lääkkeitä.

Menen illalla ystävän luo. Puhumaan ja juomaan. Musta tuntuu, että on aika puhua asiat selviksi. Sitä en tiedä, mihin ilta päättyy, mutta en aio stressata sitä nyt. Onhan se paskaa, jos ei pysty selvänä asioista puhua..