Rakastan maanantaita! Maanantai on kokonaan minun oma päivä. Musiikkiterapia ei ollut kovin onnustunut. Basso ei soinut hyvin, kaverin kitara oli epävireessä ja ohjaaja sekoili rumpujensa kanssa. Toki hauskaa oli. Toivottavasti laulaja saapuu ensi viikolla paikalle. En jaksa enää noita levyltä soitettuja biisejä.

Kuntoutusohjaajalla sain aikaiseksi sen, että soitin kaupungin puutarhurille, kun olin saanut ohjuksen ulos huoneesta. Meni hyvin. Voi olla, että pääsen. Sitä ennen mun pitää kirjoittaa maili puutarhurille ja selvittää tarkemmin, mitä haluan ja toivon järjestyvän. Hän puhuu pomojensa kanssa asiasta ja ottavat myöhemmin yhteyttä.

Terapiaa odotellessani, kävin kahvilla kaverin luona. Lupasi keittää maailman kamalinta lientä, mutta ei se minusta niin pahaa ollut.
Terapiassa oli jotenkin kiukku pinnassa. Terpan mukaan tärkeitä tunteita. Jatketaan huomenna. Paapatin niin paljon että aikakin loppui kesken. Välillä vaan jotenkin kilahtaa.

Nyt jälleen katselen seinääni. Ilolla. Sain maalattua loppuun. Oviaukon yöäpuolinen tila vielä maalamatta mutta se voi odottaa. Kunnes maali kuivuu ja totean työn hyväksi, pääsen siivoamaan ja siirtämään kirjahyllyä. Tämän pitäisi olla valmiina perjantaiaamuun mennessä. Silloin saan kylään ystäväni ja hänen pienen tyttärensä.