Huraa! Tuhosin mielestäni ajatuksen hakea olutta. Päätin olla menemättä kauppaan sitten ollenkaan. Huomenna pakko hakea halvat kahvit.
Päivä ei tunnu kuluvan ollenkaan. JOhtunee siitä, että jouduin aamulla heräämään kuudelta. Kammottavaa. Löysin hienosti uuteen terapiapaikkaan. Totesin siellä henkilökunnan olevan paljon ystävällisempää kuin oman kaupungin mtk:ssa. Saisivat mennä ottamaan mallia! Kaikki toivottivat huomenia. Ilmapiiri lämmin, toisin kuin paikallisen puljun jäätävys..

Huomasin terapeutin kyselevän kysymyksiä, jotka kaikki liittyivät päiväkirjaotoksiin, jotka hänelle muutama viikko sitten annoin. Oli lukenut uudestaan. Hirmu vaikeita kysymyksiä; miksi en halua kiintyä?  Esimerkkejä kiintymisestä ja luopumisesta toisesta ihmisestä..? Miksi hoitajani vaihtui? Miltä tuntuu jutella uuden hoitajani kanssa? Kissani on kuulemma hyvä harjoituskohde tunteidenilmaisuun. Saan vihata sitä silloin, kun siltä tuntuu. Saan raivota ja ajatella, jotta heittäisin koko otuksen seinään tai ovesta ulos. Päiväkirjassa kappaleessa, jossa kerron vihastani kissaani kohtaa, "kerron hienosti ahdistuksestani". No hyvä, jos se edes sitten kirjoituksista välittyy, kun tunnetusti se ei ulos päin näy. Aina.

Päivällä olisin halunnut levätä. Asetuin lepoon. Hetken päästä joku huudatti ovikelloani. Herra Postimies siellä jälleen. Silmiin katsomatta, tunkee pakettia ovenraosta sisään, ennen kuin olen saanut ovea kunnolla auki. "Tämä ei mahtuntu postilaatikkoon". Ei noi kirjapaketit ole ikinä sinne mahtunut.. Nooh.. Uusi yritys. Asento lepoon. Taas! Soi ovikello. Kaksi huoltomiestä siellä iloisesti hyvääpäivää toivotteli. Vesimittarilukemia halusi. Käskin tulla itse katsomaan. Tämän jälkeen en enää edes yrittänyt levätä. Nyt on iltanapit otettu ja odottelen nukkuaikaa hyvää musiikkia kuunnellen.