Ylimääräinen tapaaminen kuntoutusohjaajan kanssa. Huomaan, että Diapamista saa suuremman avun kuin Temestasta. Otin varmuuden vuoksi ennen tapaamista ja sain siitä paapatusta. Pelkään omaa leviämistäni niin paljon, etten voi lähteä minnekään ilman tainnutusta. Juteltiin päiväosastosta, jonne mennään tutustumaan ensi tiistaina. Pelottaa ja jännittää. Harmittaa, ettei edellis kerran omahoitaja tee enää niitä töitä. Vanha koulukaveri on siellä töissä, mikä myös tuntuu epämiellyttävältä mutta ei voi  mitään. Yksi asia, josta en halua luopua, on musiikkiterapia. Se on mulle todella tärkeä asia. Pari kuukautta sitä enää kestää.. Kuinka jatkuu, en tiedä. Tämä terppa kuitenkin vaihtaa maisemaa.

Tänään ei ole näkynyt valoja. Ihan hyvä päivä.