Lintsaan päikkylästä. En pystynyt menemään. Liian kova ahdistus. Mieluummin olen nyt yksin.
Hoitoneuvottelu on ensi torstaina, jonne kuntoutusohjaaja ei pääse. Alkoi puhua taas töistä. Mun on järjettömän vaikea sanoa, että en kykene töihini. Helpompi olla paikassa, jossa on vertaisia. En kuulu "normaalien" ihmisten joukkoon. Jos jonnekin on vaikea mennä, miksi siellä pitää olla? Päikkylään on ollut helppo mennä ja olen siellä voinut koko päivän olla. Päivät menee nopeasti, vaikka tarvittavaa menee edelleen liikaa. Vähemmän kuitenkin kuin alussa. Kova pöhnä on pois. Pystyn puhumaan sotkeutumatta omaan kieleeni.

Kotini haisee. Poltan sisällä. En jaksa siivota. Viime yön nukuin jopa sängyssä. Pitkään aikaan. Pekka Strengin Magneettimiehen kuolemaa kuuntelen.