Neljä päivää seurassa oli mukavaa mutta yksin on paras. Kaveri kotiutui. Yllättävän hyvin meni nämä päivät, vaikka ensin pelkäsin todella, etten kestä. Tänään alkoi jo tulla pudotusta oloon ja pientä kiukkua mutta en halunnut sitä näyttää. Nyt aion vain olla, enkä ajattele ketään. Aikaisin nukkumaan ja aamulla ylös ja psykolle testeihin. Pitäisi vielä pakata. Osasto kutsuu heti testien jälkeen. En tiedä mitä odotan siltä reissulta mutta toivoisin pientä tutkiskelua lääkkeisiini. Toisaalta nyt tuntuu ihan kelvolliselta ja energiseltä Sertralinin tuplauksen jälkeen. Välillä hypin seinille ja äiti viimeksi tänään kiljui mulle autossa, kun ajoin aina ohi paikan, jonne oli menossa. Ei muisti pelaa ollenkaan. Liidän vain jossain taivaissa. Noh, jos siihen jotain apua saa..?