Eilen siis kävin psykillä. Pelottava nainen pöytänsä takaa mumisi ja hirnahteli omille hauskoille juttuilleen. Sanoi, että turhan aikaisin tämä aika on ja varasi ajan toukokuulle, kun ollaan enemmän selvillä asioista. Nyt on niin paljon keskeneräisiä asioita, ettei hänen kannata alkaa tehdä mitään lausuntoa. Nyt suoritan ensin työharjoittelut ja valmistun ja ennen, kun tipahdan tyhjän päälle laitetaan kuntoutustuen jatkohakemus. Näin on varmempaa, että se hyväksytään.
Jostain syystä tuosta käynnistä jäi epämääräisen surkea mieli. En tarkalleen tiedä miksi. Ehkä pelkään, että mut arvioidaan työkykyiseksi, jota en ole. Tosin kuntoustushoitaja soitti tänään ja luki pätkän lääkärin sanelua, joka puolsi tuen jatkamisen tarpeen. Helpottavaa.

Tänään on ollut kiireinen päivä. Aamupäivällä oli risujen preppausta ja lopulta tentti, jonka onnistumisesta en tiedä. Iltapäivä oli kasvinsuojelun erityistutkinnon preppausta ja huomenna siitä on tentti. Koulun jälkeen pakkasin opinnäytetyöni ja läppärin pakettiin ja hurautin toiselle koululle tapaamaan ohjaaja, jolle näytin tän hetkiset saavutukset. Keskusteltiin suunnitelmasta ja pohdittiin toisenlaisia vaihtoehtoja, jotka voisivat olla parempia. Nyt pitää vielä vähän piirtää ja tehdä muutokset. Koulutusjohtajalle pitää laittaa meiliä, ja ehdottaa tapaamista, jossa voisin hänelle esittää, mitä hänen ikkunansa alle olisi tulossa. Tavallaan hyväksyttää työ, vaikka käytännössä hänen mielipiteillä ei ole paljoa merkitystä. Suuria muutoksia ei enää ehdi tehdä. Esitän sen niin taidokkaasti ja ammattitaidolla, ettei hänelle tule mieleenkään ehdotella mitään ja hän hämmennyksissään hyväksyy suunnitelman lopulta tajuamatta mitä hän on hyväksymässä :D Reilua! Työpari tulee kuvaamaan tämän episodin. Mahtaa tulla melkoinen show :)

Nyt täytyy piirtää muutokset, ettei ajatus häviä päästä. Olen taitava unohtelija.