Kolmas uneton yö takana. Päivällä olen saanut nukuttua pätkissä ja riuhtonut itseni pois unesta melkein pääsemättä pois, vaikka tiesin olevani hereillä. Kamalaa. Ruokaa en ole pystynyt syömään ja lämpö heilunut 36n ja 37,1n välillä. Silmät sojottaa, jalat vispaa ja ruumis jotenkin jäykkä. Sormet varsinkin.

Eilinen ahdistaa vieläkin. En ole pystynyt puhumaan siitä. En tiedä, mitä teen. Se ihminen on niin hämmentävä, että pelkään jopa sen näkevän mun ajatukset. Se huomasi jotain, mitä en mielestäni näyttänyt. Yleensäkään en mitään näytä. Taitava on hän, joka huomaa..