Mä mitään ole saanut siivottua. Roskat sain pöydiltä pois. Tänään osaston musiikkiterapiassa intoilin siivousvimmaani, mutta kotiin päästyäni, oli sekin vimma kadonnut. Pitkä päivä ollut. Päiväkerhon jälkeen kävin tunnin sekoilujuttelusessiossa. En tiennyt aina itsekään, mistä puhun ja musta tuntuu, ettei psykologikaan. Saatiin kuitenkin asiaa eteen päinsen verran, että hän puhuu osaston- ja mun oman lääkärin kanssa. He edustavat eri suuntauksia. Itse tein selväksi, että musiikkiterapia on mulle itselle se ykkös juttu. Lupasi ottaa yhteyttää musiikkiterapeuttiin. Pelkään, että koko juttu romutetaan. Omapsyki tietää, kuinka tärkeää tuo musiikkihomma on mulle ollut. Jännittää! Ensi viikolla kuulen enemmän..

Aamulla bussipysäkillä oli pirteä mies, jonka kanssa keskusteltiin vuorotyöstä ja sen epäterveellisyydestä ja siihen yhdistetystä lisääntyneestä naisten rintasyövästä. Nuorempana rakastin yövuoroja. Enää en sitä tekisi. En pystyisikään lääkityksen vuoksi.
Lääkäri ei ole vieläkään tehnyt päätöstä uudesta lääkkeestä, eikä ollut huolissaan labratuloksista. Yiritin saada omalle psykille aikaa, mutta hän on tämän viikon pois. Mun ei sittenkään tarvi hakea 75 mg:sia Lyricoita. Saan lopettaa torstaina. Onneksi en ottanut niitä käydessäni apteekissa hakemassa kipulääkettä selkääni.

Tänä aamuna mietin edessä istuvan päätä. Ei tullut niin suurta himoa alkaa antaa hierontaa kuin eilen.
Kaupassa ystävän kanssa kierreltiin kemikaaliosastolla. Etsin huulirasvaa. Lopulta löydettiin ja pohdittiin, mikä olisi sopiva. Ohi käveli vartija, hitaasti ja tarkkaavaisesti. Ehkä oltiin jotenkin erityisen epäilyttävän oloisia. Maksoin kyllä huulirasvani.