Eilen illalla otin iltanapit tuplana saadakseni nukuttua. Aamulla nukutti niin hyvin, että kellon soidessa, lisäsin puoli tuntia lisäaikaa. Kello ei soinut. Heräsin 9.20 paniikissa. Housut jalkaan,  pipo päähän ja menoksi. Jäi ottamatta aamulääkkeetkin siinä. Myöhästyin musiikkiterapiasta jopa kolme minuuttia!

Vuoden ensimmäinen musiikkiterapia ja saraalan oma terppa palannut lomaltaan. Aivan eri meininki ku edellisen kanssa. Nyt käytetään aika tehokkaasti soittamiseen, eikä paljoa lätistä. Ennen saattoi mennä puolet ajasta puhumiseen. Ei sekään huono ollut mutta tykkään enemmän soittaa, ku höpötellä. Joukossa uusi poika tutustumiskäynnillä. Ei ollut lopulta enää varma, haluaako jatkaa. Ehdotin, että hän voi tuoda ensi viikolla oman biisin, kun ei aivan riemuissaan meidän vanhoista lurituksista ollut. En tiedä, tuntuiko hänestä, meillä kolmella vanhalla on joku sisäpiiri. Kurjaa jos tuntee itsensä ulkopuoliseksi. Se ei todellakaan ole tarkoitus. Olisi kivaa, jos jatkaisi.

Äsken hain lääkkeeni. Nyt saa olla loppu päivän ihan raatona. Piti käydä apteekissa. En uskaltanut mennä. Ministi pelottaa, vaikka en tiedä miksi.