Maanantaina sekosin hoitajalla. Mieli muuttuu lähes tyhjästä. En uskaltanut puhua, koska pelkäsin alkavani itkeä. En itkenyt.
Tiistaina kävin päiväyksikössä tutustumassa ja siellä käyty keskustelu kahden hoitajan kanssa tuntui kuulustelulta. Jännitin paljon, enkä osannut puhua järkevästi. Sovittiin, että aloittaisin ensi viikon keskiviikkona. Se oli ok. Ulkona ihmettelin valmentajalle, mitä teen tulevan viikon sitä ennen. Olisin ollut valmis aloittamaan heti. Menin työpaikalle hakemaan sisäkenkäni ja kävin vielä juttelemassa valmentajan kanssa, joka soitti päiväyksikköön ja kysyi, voisinko sittenkin aloittaa jo seuraavana päivänä. Se sopi ja nyt olen ollut siellä kaksi päivää. Olen sopeutunut toistaiseksi melko huonosti. Koskaan aikaisemmin ryhmä ei ole ollut näin sisäänpäin lämpiävä kuin nyt on. Ainoastaan yhden naisen kanssa olen saanut puhuttua vähän ulkona tupakalla. No, jospa ensi viikolla alkaisi päästä sisään. 

Kävin tiistaina ystävän luona. Keskiviikkona menin myös ja jäin yöksi. Nyt on mukava olla kotona.