Pää ja silmät kipeänä liiasta pillittämisestä. Kuulin aamulla, ettei bändikaveri enää jaksanut taistella. Lähti parempaan paikkaan soittamaan. Olen ollut jossain shokissa koko päivän. On tyhjä ja epätodellinen olo. Musiikkiterapeutti oli osastolle soittanut asiasta ja hoitaja pyysikin juttelemaan. Vannotti, etten tee mitään itselleni ja olen aamulla paikalla uutta päivää aloittamassa. T. oli kunnon mies. Loistava muusikko. Omaperäinen ja tästä syystä oli hauska soittaa hänen kanssaan. Kevään aikana olen joutunut toivomaan, että hän olisi paikalla. Rakastin sitä tapaa, millä  biisejä yhdessä vedettiin. Jostain syystä olin ajatellut, onko hänellä kaikki kunnossa. Mietin häntä koko ajan. Niitä biisejä, joita hän oli tuonut soitettavaksi. En tiedä, uskallanko kuunnella niitä. Olen väsynyt. Surullinen. Vihainen. 

Luulin, että äitikin kuolee tänään. Oli kadottanut voimansa kaupassa ja soitti marketin pihalta, joten kaahasin sinne. Hain hänelle juomista, jonka jälkeen sai hengenahdistuksia ja pelkäsin että tuupertuu siihen paikkaan. Pistin potkukelkkansa osiin ja tungin molemmat autoon. Äidin ja kelkan. Kotonaan söi ja alkoi voida paremmin. Käskin syödä paremmin päivällä ennen kun lähtee kylille hortoilemaan. Seuraavalla kerralla soitan lanssin tai vien sairaalaan. Ja ostan sille kypärän..

T:lle http://www.youtube.com/watch?v=2PaiXl5VMJg